Natural History Museum, naturally

Sunnuntaina oli jälleen vuorossa junamatka Lontooseen. Junalla liikkuminen on täällä Englannissa helppoa, ja kohtuu edullista, kun välttää ruuhka-aikaa, jolloin liput ovat kalliimpia. Junatkin ovat jo uudenaikaisia ja viihtyisiä. Vuonna 1995 matkustettiin vielä vanhoilla, pienoista epäluuloa herättävillä junilla, joissa vaunusta toiseen ei pystynyt siirtymään ja joissa ovet aukesivat kääntökahvasta oven ulkopuolelta.



Lontoossa suuntasimme Natural History Museumiin eli luonnontieteelliseen museoon. Se oli viimeinen kohde pakollisten nähtävyyksiemme listalla. Nyt on sitten kaikki ne paikat nähty, jotka suunnittelimmekin näkevämme. Ainoastaan rannikon kalkkikivikalliot taitavat jäädä näkemättä tällä reissulla. Niin, ja Tower, ellemme nyt vielä jonpana kumpana viimeisistä viikonlopuista suuntaa sinne.

Natural History Museumissa meitä kiinnosti tietenkin eniten dinosaurusosasto, ja nyt olemme nähneet jos jonkin kokoisten dinojen luurankoja (alla pimeästä erottuu triceratopsin luut), jalanjälkiä, hampaita, sarvia ym. Hienoja olivat myös muut fossiilit ja sadat täytetyt eläimet kokonaisesta hevosesta pieniin kolibreihin. Hyönteisosastollakin vietimme pitkän tovin. Lapsia kiinnosti eniten kodin pikkuötökät. Kaiken kaikkiaan kulutimme yli kolme tuntia museossa ja näkemättä jäi silti ainakin puolet tarjonnasta.

Kävelimme Kensingtonin puiston halki puolentoista kilometrin matkan Princess Diana memorial play groundille, Peter Pan -aiheiselle ulkoleikkipaikalle. Harmi vain, että ehdimme olla siellä ehkä viisitoista minuuttia, kun puistotäti alkoi kalisuttaa kelloa sulkemisen merkiksi. Kello ei edes ollut vielä neljää.

Lapset halusivat päästä uudestaan Hamley'sille, ja samalla toteutimme heidän toisenkin toiveensa eli matkan punaisen kaksikerroksisen bussin yläkerrassa. Maanpinnalla matkustaminen saattaa olla hitaampaa kuin maan alla, mutta kyllä maisemat korvaavat hitauden. Oxford Streetin kauppoihin oli jo koristeltu jouluikkunoita ja Sefridgessä oli joulupukki-ikkuna toisensa jälkeen.

Emme koko päivänä syöneet kuin tonnikalapatongin jaettuna neljälle. (Lapsille ei tunnu Lontoossa maittavan mikään.) Kun kuudelta olimme taas Fleetissä, olimme nälkäisiä ja väsyneitä. Jussi sai isänpäivän kunniaksi päättää, mitä ruokaa hakisimme, ja kävimme intialaisessa take away -ravintolassa. Tilasimme kolmea eri kastiketta ja riisiä, mango chutneya, minttukastiketta, ja kaupan päälle saimme vielä puppodomus-leipiä. Ruoka oli taivaallisen hyvää ,ja siitä riitti vielä seuraavallekin päivälle.

Koko eilisen eli maanantain satoi taivaan täydeltä. Veimme lapset Farnboroughon sisäleikkipuistoon purkamaan energiaa. Kun pääsimme kotiin, Juuso valitti päänsärkyä, ja nyt hänellä on kuumetta. Sisäpäivä siis tiedossa, juuri kun kahdeksi päiväksi luvattiin auringon paistetta.