London calling again

Keskiviikkona junamatkailimme jälleen Lontoossa. Taivas oli pilvetön, joten nyt oli aika yrittää uudelleen London Eyehin. Maanantaina, sateisen pilvisenä päivänä, maailmanpyörään olisi päässyt kävelemään suoraan ilman jonottamista. (Lauantainahan jonottamista olisi ollut vähintään 2,5 tuntia.) Vähän jännitimme, mikä tilanne on nyt. Jonoa ei kuitenkaan ollut lainkaan, joten Jussi kävi ostamassa liput, ja me pääsimme ajalulle. Liput olivat hintavat: aikuisilta 15,50 £ ja lapset 7,50 £.


Koska maailmanpyörän kabiinit olivat suljetut ja isot, niissä pystyi liikkumaan, ja siten katselemaan paremmin ympärilleen. Olivathan maisemat kieltämättä upeat, mutta aika arvokas ajelu joka tapauksessa. Varmasti jotain mieleenpainuvampaakin olisi voinut samalla rahalla tehdä.

London Eyen jälkeen Jussi lähti lasten kanssa maanlaisella tiedemuseoon, ja minä lähdin itsekseni shoppailimaan. Alun perin lasten piti mennä vahakabinettiin, mutta koska pääsyliput sinnekin maksavat hirveästi, eivätkä he vielä tunnista nukkejulkkiksia, tuntui ilmainen Science Museum paremmalta vaihtoehdolta. Ilmeisesti heillä oli sinne mukava reissu. Kiinnostavimpia olivat kummankin mielestä olleet lentokoneet, niin uudet kuin vanhatkin.