Salisbury

Syysloma on nyt sitten ollutta ja mennyttä. Loman päätteeksi oli tarkoitus tehdä yhden yön reissu jonnekin etelärannikolle, mutta sateen takia päätimme siirtää sen myöhemmäksi. Sen sijaan lähdimme ajelulle länttä kohti. Sade ei autoilua pahemmin haitannut. Annoimme navigaattorille päämääräksi Stonehenge ja ohjeeksi välttää moottoriteitä. Niinpä ajelimme pikkuteitä pitkin noin 70 kilometriä. Aika pian länteen päin mennessä maisemaa alkoivat hallita yhä isommat kukkulat. Näköala kukkoloiden laelta alas laaksoihin oli hieno.



Tyydyimme ihailemaan noita kivijättiläisiä vain autonikkunasta. Pääsymaksu alueelle kun on aika tyyris. Lapsiin kivet tekivät vaikutuksen, ja kieltämättä ne olivat jotenkin mykistäviä seistessään keskellä kumpuilevaa tyhjää peltomaisemaa.

Koska Salisburyn keskiaikainen kaupunki oli vajaan kymmenen minuutin ajomatkan päässä, kävimme siellä samalla reissulla. Sadekin taukosi sopivasti päästyämme kaupungin keskustaa. Kaikilla oli jo nälkäkin, joten tutustuimme ensimmäiseksi paikalliseen PizzaHutiin. Sen jälkeen kävelimme keskustassa ja ihailimme vanhoja, vinoja taloja. Vanhin näkemämme talo oli rakennettu vuonna 1268. Talon alakerrassa toimi edelleen jokin pikkukauppa. Valitettavasti kuva jäi ottamatta.

Mutta tässäkin kuvassa näkyvä nurkkatalo oli keskiajalta. Takana näkyy yksi kaupungin porteista.

Salisburyn katedraali piti tietysti myös nähdä. Se valmistui jo vuonna 1258. Ylläoleva kuva on katedraalin luostarilta päin kuvattu ja etualalla näkyy luostarin sisäpiha. Tämä katedraali oli ehkä hienoin näkemistäni katedraaleista. Voi vain kuvitella miltä tavallisesta ihmisestä on 800 vuotta sitten tuntunut astua sisälle johonkin näin mahtipontiseen tilaan. Holvaukset, pylväät ja lasimaalaukset olivat vaikuttavia. Satuimme paikalle jumalanpalveluksen aikaan ja kirkkokuoro lauloi parhaillaan keskiaikaista kirkkomusiikkia. Tästä syystä emme päässeet tutustumaan katedraalin etuosaa.

Sisällä katedraalissa on maailman vanhin toimiva kello vuodelta 1386. Chapter Housessa, yhdessä katedraalin "siivessä" oli nähtävillä yksi neljästä säilyneestä alkuperäisestä Magna Cartasta. Siellä oli näytteillä.myös keskiaikaisia kirjeitä ja muutama käsin kopioitu kirja.

Tarkoitus oli palata kotiin vielä pienempiä teitä pitkin, mutta kun päädyimme navigaattorin ohjaamina Itchen Stoke -nimisessä kylässä yhden auton ajettavalle maaseututiellä, minulle riitti. Aurinko alkoi kellojen siirron takia jo laskea, eikä tosiaankaan tehnyt mieli ajella 40 kilometrin matkaa pimeässä kärrypolkuja pitkin. Itse kyseinen kylä oli söötti, ruohokattoisia vanhoja taloja ja pikkuinen kirkko. Ajoimme siis loppumatkan A31:tä pitkin. ja pääsimme kotiin vähän pimeän tulon jälkeen noin kello kuusi. Pimeässä yritimme tähyillä Farnhamin kaupunkia, joka on noin seitsemän kilometrin päässä meistä. Kaupunki näytti viehättävältä ja korkean kukkalan päällä näytti olevan jonkinlainen linnakin. Lisäksi kaupungista pitäisi löytyi myös hyvävalikoimainen lankakauppa. Ehkäpä huomenna käymme tutustumassa paikkaan päivänvalossa...